Samettia silmille, rauhaa sielulle.

Olen ollut aika paskana viime aikoina. Suomen päättäjät ja median kulttuurin on ottanut lujille. Olen kansallismielinen ja tunnustan suomalaisuudeksi kutsuttua identiteettiä. Se ei välttämättä takoita valtion hallinnon arvostamista tai kunnioittamista. Suomalaisuus on ideologia joka ei välttämättä toteudu maan johdossa eikä siten aina heijastu lakeihin tai poliittisiin päätöksiin. Siksi en vala uskollisuuttani muodollisille laitoksille kuten hallitus tai eduskunta vaan kansalle joka asuu pohjolan Suomeksi kutsutulla maantieteellisellä alueella.

Kuntavaalit näyttivät jo hyvää esimerkkiä. Sota ei kuitenkaan ole voitettu ja kateudesta vihreät naiset lähettivätkin uuden taisteluhaasteen. Tilanne kuitenkin, varovaisen optimistisesti arveltuna, näyttää lupaavalta. Saan tänä yönä hyvät unet, kun verkkokalvoilleni piirtyi Taustavaikuttajankin puffaama hesarin äänestys. Kuva oli pakko kaapata, ennen kuin erkkolaiset saapuvat töihin ja alkavat heiluttelemaan sensurointitaikasauvaansa jota myös moderaattoritunnukseksi kutsutaan.

Sokerina pohjalle kuvan alalaita kertoo miten Matille käy seuraavissa vaaleissa, asia jonka ennustin jo tässä kirjoituksessani Matin puhuttua tavanomaisen tolkuttomiaan heti vaalipäivän jälkeen. Matti Vanhasen Suomen kansalle erittäin kalliiksi koitunut poliitinen ura goes bye-bye!




Ihana kuva. Epäluottamukseni kansan massoihin ja rahvaaseen rakoilee.... Suomessa on joskus asunut varsin tolkkua kansaa, ehkä aamu on taas koittamassa.

Pragmaattisuudella on
väistämisvelvollisuus sympatian
edessä. Se on väärin.

Tässä kirjoituksessa keskustellaan eräästä syys-seuraus-suhteesta, josta ei uskalleta puhua massamediassa kovinkaan paljon. Valtamediat tarjoavat aikaa idealisteille jotka verhoavat humpuukinsa tieteelliseen kuoreen jonka läpi on helppo nähdä. Tarvitsee tosin ajatella. Ikävä kyllä liian usein sekin on liikaa.

Rikollisuus on yhteiskunnallinen toimintahäiriö. Vaikka rikollisuus viitekehyksenä sisältää paljon tarkoituksella pahoja ihmisiä, kontekstiin sisältyy kuitenkin paljon enemmän puhtaasti opportunisteja ja ihmisiä jotka ovat väärin ymmärrettyjä sekä olosuhteidensa uhreja. Sanon tämän silläkin uhalla että näkemykseni saa omassa etupiirissäni vähintäänkin raskasta kyseenalaistamista. Ei - tarkoitus ei ole kuitata pahoja tekoja ymmärryksellä. Mies tekee ja mies vastaa.

Mutta yhteiskuntatieteestä kiinnostuneena en voi olla huomioimatta sitä että mikäli rikollisuus vähenee ilman rangaistuksia, yhteiskuntakin voi paremmin. Paremmin kuin jos rikollisuus vähenisi rangaistusten jälkeen. Tämän pitäisi olla ihan loogista. Mitä ovat sitten tavat vähentää rikollisuutta? Strukturaalisen rikollisuuden kitkeminen hyvinvointivaltiosta on monisäikeinen ja vaikea tehtävä. Esimerkiksi reilu alkoholismi on ehkä eräs yhteiskunnan rakenteellisen rikollisuuden lähteitä. Ohitetaan tällainen pienimuotoinen, vaikkakaan ei ollenkaan vähäpätöinen toiminta ja pureudutaan helpompaa kokonaiskysymykseen: mikä on kokonaisvaltaisesti rikollisuutta kiihdyttävä tekijä? Esimerkiksi Afrikan keskessä, tai vaikkapa Euroopa maantieteellisellä alueella (vaikkakaan määrittely ei olekaan aivan kiveenhakattu, siis Euroopan)?

Yhteisön tai valtion hajoaminen on tekijä joka kiihdyttää rikollisuutta. Tilanne alkaa mennä pahalleen silloin kun valtion rakenteet murenevat ja ihmiset joutuvat kamppailemaan selviytyäkseen. Silloin kun selviytyminen ei ole enää itsestään selvää, tarkoituskin alkaa pyhittää keinot. Ja yksilölle eräs perimmäisiä tarkoituksia on ensin selviytyä ja siitä sitten menestyä.

Selviytymistaistelu muodostaa vääristyneitä hierarkioita ja kasvattaa epälojaalisuutta suvereenejä kohtaan. Lopulta, kun tilanne johtaa kaaokseen, muodostuu kasvualusta kovalle, rajat ylittävälle rikollisuudelle. Ihmiset oppivat osana selviytymistaisteluaan; osa sotimaan, osa muuten hyötymään ympäristöstään. Sellainen kasvattaa sekä käytännöllisiä valmiuksia että psykofyysisiä ominaisuuksia. Samalla muodustuu organisaatioita ja luodaan kontakteja.

Valtion murentuminen luo puitteet rikollisuuden leviämiselle. Tässä astuvat kuvaan pakolaiset. Rasismia? Varmasti vasemmistopopulistin mielestä. Kansainvälisen politiikan tutkimuksen areenalla tilanne on kuitenkin päivänselvä, eikä politiikan tutkijoiden tarvitse pelätä jotta vakavastiotettava vasta-argumentoija vetäisi Hitler-korttia esiin kun keskustellaan faktoista. Ei siellä vedetä. Tosiasiat otetaan tosiasioina. Mutta tämä johtuukin siitä että areenalla ei ole idealistisia pelaajia, kuten vaikkapa Suomen sisäpolitiikassa.

Päivän Afrikka-esimerkkinä Sudanin (mm. Darfur) kriisi on lahjoittanut merkittävän panoksensa joidenkin Afrikan valtioiden epätasapainolle. Asiasta kirjoitti muunmuassa Foreign Policy numeron July/August 2007 Failing State Index'sissä. Pakolaisvirran mukana liikkuu niitä ihmisiä joilla on valmiudet ja halu toimia oman päänsä mukaan. Ja he hyödyntävät taitojaan, kokemustaan, sekä kontaktejaan. Ja näin, geopoliittisesti ajateltuna, hauraimpia valtioita ovat romahtaneiden valtioiden rajanaapurit. Tai tarkemmin sanottuna ne valtiot, joiden suuntaan muuttovirrat liikkuvat.



Kaikissa tapauksissa tämä ei suinkaan aiheuta vastaanottavan valtion romahtamista. Mikäli vastaanottava valtio ei ole onnistunut luomaan tehokkaita järjestelmiä kestääkseen lisääntyvää sisäistä kaaosta, ja tehdäkseen sille jotain, valtio luonnollisesti horjuu ja lopulta, jos huonosti käy, romahtaa itsekin, luoden taas pakolaisvirtoja omiin naapurimaihinsa.

Onnellisempi tilanne on Euroopassa. Euroopan valtiot eivät ole tällä hetkellä varsinaisesti riskiryhmässä. Muistelin tuota mainitsemaani artikkelia luettuani toiseksi viimeisessä merkinnässä mainittua järjestäytyneen rikollisuuden uhka-arviota syvemmin.  Ongelma on kuitenkin Euroopassakin merkittävä, kuten uhka-arviosta uutisoinut ja asiaan vihkiytynyttä tutkijaa siteeraava Pravda tietää nokkelasti kertoa:



Asiasta muistui mieleeni eräs, olisiko vuosien takainen Halla-Aho blogaus. Jussi kommentoi erästä toimittajaa jonka logiikan mukaan terrorismin uhka Tanskassa johtui siitä että Tanska lähetti sotilaita kansainvälisiin operaatioihin, vai oliko se nyt se pilakuva-hässäkkä. Halla-Ahon pointti oli kuitenkin se, että seuraus (terrorismin uhka) ei johtunut toimittajan esittämistä seikoista vaan siitä että Tanska kieltäytyi huomioimasta väestöiikehdinnän seurauksia jotka on tuohon yläpuolellekin referoiden dokumentoitu ja lähteistetty.

Totuus on yksinkertainen kun asiaa käsitellään sellaisella tasolla ja sellaisessa yhteisössä sekä foorumissa, jossa väittäät ja vastaväitteet on tarkoitus perustella totuudella ja totuutta tarkastella tieteellisen prosessin kautta. Ihmiset, kuten edellissä blogimerkinnässä mainittu Jane Doe, ovat tällaiseen kykenemättömiä. He haluavat että kaikki ovat söpöjä poneja jotka syövät sateenkaaria ja kakkaavat perhosia. Mielipiteitä tuetaan kuin sivumennen arvoilla ja titteleillä pyskologi ja dosentti. Yksisilmäisen kuninkaan esittämistä hassuista näkemyksistä tulee sokeiden yhteisössä välittömästi totuuksia. Juuri tästä syystä johtajan tarvitsee kuulua eliittiin ja pystyä tekemään kansan tahdon vastaisia päätöksiä kansan parhaaksi.

http://uk.youtube.com/watch?v=xJkaKAIl_Fc&feature=related

(lopun lainauksesta kiitos kuuluu MBC:n kommentoijalle -ile-)

Kuvasarjan analogia Tarjaan on paljon ilmeisempi kuin analogia isoon W:n




Jotenkin tämä sopii meidän Suomeemme vallan hyvin. Mikäli persut hoitavat hommansa nyt kotiin, saamme lopultakin oikeistolaisen presidentin kun kansainvälisen rauhan suuri nimi ja läntisen pallonpuoliskon sekä kulttuurin vihaaja Tarja tekee tilaa Niinistölle. Sitä ennen tosin Suomi on ratifioinut allekirjoittamansa Ottwan sopimuksen eli tuhonnut tehokkaimman passiivisen puolustusjärjestelmänsä. Muista tekijöistä riippuukin sitten palaako Suomelle uudessa ilmiössä, ghetoissa, vuoteen 12 mennessä vielä montaa autoa.

Kuvan lähde: http://miscellanea.wellingtongrey.net/2008/10/05/elect-a-president-just-like-me/
(kannattaa tsekata, siellä on paljon muutakin hauskaa. tai paremminkin osuvaa)

Ai miten niin? Tässä nämä aiemminkin naureskelleeni Tarja-räpin sanat (biisi löytyy kyllä netistä)


Tarjan annetaan ymmärtää olevan kansanmies, hyvinvoinnin ja sisäisen turvallisuuden puolestapuhuja sekä (maailman)rauhan asialla. Miten on laitansa?

Hyvinvointia Tarjan politiikka ei ole lisännyt.

Valtion sisäisen turvallisuuden murskaamiseksi Tarjan panos on ollut kohtuullinen, täysin hänen virkansa ulkopoliittisesta luonteesta poiketen.  (Kärryillä? Jos et niin nopea yhteenveto. Sisäminist.... anteeksi maahanmuuttoministeriö halusi aikoinaan lisätä poliisien määrän 9000, johtuen rikollisuuden tasaisesta kasvusta. Tuottavuusohjelman myötä poliisivirkoja ainoastaan supistetaan, kentällä on nyt 7 ja puoli tuhatta koppalakkia. Rikollisuus kyllä kasvaa... Miten tämä liittyy Tarjaan? Sisäministeri.... anteeksi maahanmuuttoministeriön kansliapäällikkö ja Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tuhon epäpoliittinen täytäntöönpanija, Ritva Viljanen, on Tarja suojatti.)

Rauhan, ja erityisesti maailmanrauhan, asia? No eiiiiii. Korkeintaan varsin väljästä (punatähtisen ydinohjuksen)tähtäinkuvasta läpikatsottuna. Tarjan politiikan mukaan USAn toimet maailman areenalla ovat sydänvertavuodattavan YKn yleiskokouspalopuheenarvoisia, mutta rauhan ohjuksin ja rauhan panssarivaunuin varustetut Venäläiset joukot eivät uhkaa ketään. Venäjän työläisarmeija ei käy hyökkäyssotaa! Painakaa se nyt kaaliinne. Ja Mattikin sanoi, että kaikki tilanteet ovat erillisiä, ei niitä voi rinnastaa. Niiiiiiin.

Entäs se kansanmies, niin kuin yksi meistä? Sitä Tarja kyllä on. Lahjatonta ja yksisilmäistä rahvasta. Juuri siis sellainen kenelle ei saa antaa valtaa. Voisin peilata asiaa tältä kantilta: olisinko itse valmis johtamaa Suomea? En todellakaan. Ei kukaan kaltaiseni tavallinen ja normaaleilla lahjoilla varustettu kansalainen. Kuinka sitten tuo nainen joka on nimenomaan korkeintaan ja yltiöoptimististenkin arvioiden perusteella vain keskiverto ihminen?

Lue: Johtajan pitää kuulua eliittiin. Jos et tässä vaiheessa ymmärrä palaa merkinnän aivan alkuun ja tavaa sarjakuva uudelleen. Opettele tarvittaessa englantia.

Ai niin. Osoittaakseni lisää tyhmyyttäni pyydän jotakuta olemattomista lukijoistani vastaamaan seuraavaan kysymykseen. Lainattu kappale kertoo presidentinvaaleista, presidentin toimikaudesta ja presidenttiehdokkaista. Suomen Tasavallan presidentin toimikausi on kuusi vuotta? Olen varmaan väärässä. Sillä miten muuten kansanedustajatasoinen nainen, laulun sanoittaja Susanna Rahkonen (SDP), kirjoittaisi sanoitukseen viittauksen neljän vuoden toimikauteen (punaisella korostettu kohta)?

Mitä yhteistä on Suomen tämän hetken populistisella sisäpoliittikalla ja DRM:llä?

Molemmat ovat kohtuullisen volyymin asioita ja molemmilla haetaan positiivisia lopputulemia. Molemmat myös epäonnistuvat saavuttamaan tavoitteensa. Ja silti ne ovat marssilla.

DRM tarkoittaa digitaalista käyttöoikeuksien hallintaa, jolla pyritään rajoittamaan loogisen omaisuuden, kuten musiikkikappaleet tai vaikkapa tietokonepelit, ns. väärinkäyttöä jollaiseksi voidaan tulkita vaikkapa niiden kopiointi. On aivan looginen asia miksi tällainen on tuomittu epäonnistumaan: teorian mukaan kun rakennetaan suojaus, löytyy jossain vaiheessa joku joka pystyy sen murtamaan. Ottamatta kantaa mihinkään tietyntyyppiseen DRM:n ja  tai sellaisen prospektiiviseen tasoon, voidaan teoriaan luottaa. Loogisen omaisuuden laittomat käyttäjät eivät ole vähentyneet suojausprotokollien vahvistumisen myötä. Tilanne on täysin päinvastainen: laittomasti (peli)sovelluksia käyttävät ovat, jos mahdollista, lisääntyneet.

Syy on selvä. DRM vaikeuttaa "laillisia" kanavia pitkin sovelluksensa hankkineiden käyttäjien mahdollisuuksia käyttää tuotetta. Pelisovelluksen DRM saattaa esimerkiksi vaatia jatkuvaa internetyhteyttä. Tämä ei välttämättä äkkiseltään kuulosta pahalta, mutta todellisuudessa pelin pelaaminen pelkästään internettiin kytkettynä on yhtä helvettiä. Se rajoittaa ympäristöä ja altistaa pelikokemuksen varsin epämiellyttäville katkoksille. Yhdellä lauseella sanoen, se ei ole tarkoituksenmukainen. Väkevimpien DRM:n takia sovellusten käyttö ei onnistu niin sujuvasti kuin monta kymmentä euroa alkuperäistuotteestaan maksaneella loppukäyttäjällä on täydellinen moraalinen oikeus olettaa!

Turhautuminen ja vittuuntuminen ovatkin johtaneet siihen että piratismi voi hyvin. Jos pelin tekijä haluaa maksun pelistään eikä silti tarjoa oletusympäristöä ja -mahdollisuuksia tuotteen hyödyntämiseksi, miksi maksaa siitä? Digitaalisen omaisuuden suojauksen voi, ainakin teoriassa, lopulta aina murtaa. Tämä markkinatalouden darwinismi on johtanut siihen että osa niistäkin jotka aikoinaan ostivat pelinsä, warettavat hyödykkeitä nykyisin. Vaikka se ei olekaan moraalisesti oikein niin syyllinen kehitykseen on hyvin selvä jos DRM haittaa vain niitä jotka ovat lain mukaisesti ja moraalintuntoisesti ostaneet alkuperäispelin.

Tämän hetken populistisella sisäpolitiikalla on täysin samanlaiset piirteet. Tämän hetken julkinen debatti polarisoituu kahden teeman ympärille: (ampuma-ase)lain kiristäminen sekä harrastuksen lopettaminen aseiden kotisäilytyken kieltämisellä. Kuten tiedämme, eikä näistä nimenomaisista tapauksista sen enempää, tähän ovat johtaneet kaksi rikollista tekoa joissa molemmissa nuori henkilö surmasi lukuisia ihmisiä pienoispistoolilla.

Näistä aineksista yhteiskuntaan saadaan varmasti melkoinen soppa aikaiseksi, sillä kukaan raadonsyöjiksikin internetissä nimitetty tapahtumien polttopisteessä poliittiselle karriäärilleen irtopisteitä keräävä "vaikuttaja" ei herää huomaamaan itse rikosten ja niiden ehkäisemiseksi hätiköiden tehtävien ratkaisujen ristiriitaisuutta.

Aseella tehty rikos on ensisijaisesti rikos. Aseella tehty rikos on vasta toissijaisesti aseella tehty rikos.  Lienemme kaikki, asekeskustelun kannasta huolimatta, sitä mieltä että rikollinen on ihminen joka ei noudata lakia?

Jos rikollinen ei noudata lakia, miten voidaan olettaa että lain kiristämisellä voidaan vaikuttaa rikolliseen? Lain kiristämisellä vaikutetaan ainoastaan niihin ihmisiin jotka noudattavat lakia, eivätkä he siis ole rikollisia.

Lakiteksti ei vaikuta siihen jos mielisairas, tai muulla tavalla yhteiskuntakelvoton, yksilö haluaa vahingoittaa toisia yksilöitä.

Jos vastaavia rikoksia halutaan tulevaisuudessa estää toimet ovat jossain aivan muualla. Näillä valinnoilla ja toimilla ei saa poliittisia pisteitä rahvaan silmissä, sillä

• ne ovat pitkän kantaman toimenpiteitä jotka vaativat uuseita vaalikausia toteutuakseen
• ne ovat kaikki kalliita
• ne vaativat saumatonta yhteistyötä ja yhteisymmärrystä eri sektorien ja poliittisten aatteiden kesken
  
• ne ovat raskaita, moniulotteisia, läpinäkyviä, ja kytköksissä niin moniin muihin yhteiskunnallisiin järjestelmiin että tulosten analysointi ja arviointi on vaikeaa, ehkä mahdotonta, jopa asiantuntijoille

Millaisista asioista puhun? Mielenterveystyö on helppo sana mutta todella vaikea käsite, ja vielä vaikeampi hoitaa pulkkaan. Se ei ole ainoa. Ei todellakaan. Suklaata ja suffelia tarjoileva kasvatuskulttuuri pitää saada raiteilleen. Vääryydestä pitää rangaista myös lasta, mutta eihän Suomessa enää rangaista aikuistakaan. Vinoon kasvaneen yhteiskunnan moraalisen selkärangan oikaiseminen onkin sitten jo kovempi juttu. Se vaatii kokonaisvaltaista kulttuurin hallintaa ja asennemuutoksia. En puhu sensuurista, vaikka se siltä yhdellä lyhyellä lauseella sanottuna ehkä kuulostaakin. Kulttuureja on onnistuttu muokkaamaan historiassa ennenkin, eivätkä kaikki tapaukset liity Pohjois-Koreaan tai Natsi-Saksan nousuun ja tuhoon vaan osa on ollut yleisen edun kannalta jopa varsin positiivisia, vaikkakaan eivät täydellisiä.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan viisastella. Listani ei ole kattava, eikä edes sanottavissa määrin suuntaa antava jos ratkaisuista puhutaan. Sen sijaan kun puhumme asioista jotka eivät ongelmaa ratkaise, se antaa kyllä suuntaa. Mikä on siis ongelma? Ongelmia eivät ole lainkuuliaisten ihmisten aseet, vaan rikollisuus. Rikollisuus on lain noudattamatta jättämistä. Laki ei siis tehoa. Ratkaisut ja työkalut asioiden saamiseksi takaisin hallintaan ovat yhteiskunnallisia.

Päättäjät voivat kuitenkin palvoa silmää ja tehdä helppoja ja populistisia valintoja, jotka eivät missään tapauksessa estä henkisesti sairaiden ihmisten tekemiä tuhotöitä. Tuhotyöt vain muuttavat muotoaan. Mutta kuten aiemmin käsitellyllä kopiosuojauksella, aselakiin tehtävillä muutoksilla on kyllä seurauksensa. Totaalikiellon ollessa kyseessä seuraukset eivät todellakaan ole positiiviset, ja sama koskee absurdia järjettömyyttä asevarastojen rakentamiseksi ja yksityiskotien tyhjentämiseksi aseista.

Tunnelin päässä on kuitenkin valoa. Uusimmat pelit ovat alkaneet palata vanhaan hyvään peliin syötettävään koodinpätkään, jonka jälkeen pelaaminen onnistuu missä vain. Tämä, tietenkään, ei vähennä piratismia alkupräislukemista. Mutta koska se EI myöskään häiritse tuotteen ostajaa, ne tahot jotka myös aiemmin ostivat tuotteensa, ostavat sen tästäkin eteenpäin. Eräs hyvä esimerkki laadukkaasta uutuuspelistä, joka ei kiusaa ostajaa, on S.T.A.L.K.E.R. Clear Sky. Suorastaan loistava ammuskelupeli jota voi asentamisen jälkeen pelata internetistä riippumatta (Uuupps, joudunkohan nyt paikallispoliisin kolmannen asteen kuulusteluihin koska kaikenlaista luvanvaraista välinettä löytyy asekaapin kätköistä ja puhun varsin positiiviseen sävyyn tappamiseen orientoituneesta tietokonepelistä? Jää nähtäväksi, joskin Uudelta Mantereelta on pitkä matka takaisin isieni maille...)

Toinen hyvä uutinen tavoitti minut tänään: Bethesda julkaisee vuosia odotetun pelin, Fallout 3, hyvin minimaalisilla kopiosuojauksilla.

http://plaza.fi/edome/uutiset/fallout-3een-jarkyttava-kopiosuojaus:

Bethesdan Pete Hines näet kertoo, ettei pelissä ole minkään valtakunnan DRM-kopiosuojausta. Ei siis mitään nettiaktivointeja. Ei asennuskertojen rajoitusta. Ei käyttöjärjestelmään uppoutuvia haittaohjelmia.

"Laitamme peliin miedoimman mahdollisen suojauksen. Yritämme olla aiheuttamatta häiriötä. Hines kertoo, että suojaus tulee olemaan jotakuinkin samanlainen kuin Oblivionissa. Oblivion vaati vain, että pelilevyn on oltava asemassa.

Seuraavassa hieman ansaittua media-aikaa aikalaisajattelijalle

Törmäsin Heikki Aittokosken "Sotahistoriallinen puhuttelu ituhipeille"-kolumniin joskus vuosi takaperin ensimmäisen kerran. Hihittelin itsekseni kirjoittajan tajunnanvirtaa enkä kiinnittänyt huomiota hänn taustaansa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen tirehtöörinä. Mutta näin se vain on. Aittokoski tuntuu laittavan rikkaa ristiin totuuden puolesta instituutioissa joiden käsitys todellisuudesta on muuten melko harhainen, jopa tuhoava. Mutta kuten maahanmuuttokin koostuu ihmisistä, niin myös Hyysärin, suomeksi "Totuus," toimitus. Tämän takia olisikin ihmeellistä mikäli joukkoon vielä toistaiseksi vähemmän tummaan ei mahtuisi myös lujaluonteisempia ja selväjärkisempiä tapauksia kuin Katja Martelius ja se yksi suojatyöpaikan saanut hanhi jonka mukaan sosiaaliturva on kilpailuvaltti ulkomaisista huippuosaajista kilpailtaessa. Not.

Aittokoski voisi tosin olla susi lampaiden vaatteissa, mutta pikaisella kuukletuksella häneltä löytyy muutakin verevää tekstiä kuin pelkkä mainittu, ja allekin liitetty, "Sotahistoriallinen puhuttelu" (sic). Hän otti muunmuassa viime talvena aihetta sarvista ja julkaisi Hyysärin verkossa poleemisen tekstin Islamin ihanuudesta. Varsin poikkeuksellista. Vaihtehtouutisista löytyi myös jonkun tässä maailmankaikkeudessa ilmeisesti vähemmän aikaa viettävän puolustuspuhe vastineena Aittokosken Zimbabwe-kritiikkiin. Kaikkihan me tiedämme että Robert Mugabe, hän joka hallitsee ikuisesti (tm) (tai jos se nyt olikin se seko, Mobutu, niin ainakin hänen kalakaverinsa) on suuri kansanjohtaja ja hieno mies - Aittokoski oli mitä ilmeisemmin väärässä. Not.

Onkin ikävää että "Sotahistoriallinen puhuttelu" (sic) viettää aikaansa enimmäkseen huumorille ja  vitsahduksille omistetuissa palveluissa. Anaconda tulee siis apuun. Koska otan itseni niin kovin vakavasti (ja koska pelkään että teksti katoaa jonain päivänä bittitaivaan tuuliin) pelastan kulttuuri- ja sotahistoriallisen teon blogiini. Mutta ihan yleisenä kirjoituksen sävyn vakavassa asiassa säilyttämisenä siteeraan ensin mainittua kirjoitusta Islamista. Miten tällaista voidaan julkaista? Tule apuun Suomen Sairasmies! Not.



Heikki Aittokoski kirjoitti:

Sunnuntaina pidätetyn brittinaisen Gillian Gibbonsin tapaus on niin ikään vastenmielinen. Hän opetti kansainvälisessä koulussa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa. Gibbons oli pyytänyt seitsenvuotista oppilastaan tuomaan kouluun nallekarhun, ja luokkatovereiden piti keksiä sille nimi. Muhammed voitti 20 äänellä 23:sta. Toiseksi jäi muun muassa Ibrahim.

Profeetta Muhammedin loukkaaminen on islamilaisessa Sudanissa rikos. Jotkut vanhemmat kantelivat rienaavasta nallenimestä viranomaisille. Muhammedin kanssa ei sovi leikkiä, kuten Sudanissa hyvin tiedetään. Vuonna 2005 al Wifaq -lehden päätoimittaja Muhammed Taha siepattiin kotoaan. Sieppaajat katkaisivat hänen kaulansa, koska lehdessä oli julkaistu Muhammedin alkuperää kyseenalaistava artikkeli.

Sudan on myös ilmoittanut, etteivät pohjoismaiset rauhanturvaajat ole tervetulleita Darfuriin, koska tanskalaislehti Jyllands-Posten julkaisi kaksi vuotta sitten pilapiirroksia profeetasta. Niin, Darfur. Sudanin länsiosissa on meneillään aikamme suurimpiin kuuluva kansanmurha, johon hallitus on syyllinen. Sudanin oikeuslaitos ei ole vielä ehtinyt tarttua siihen. Maailmassa ei ole mitään niin viatonta kuin nallekarhut. Maailmassa ei ole mitään niin viallista kuin tiukan linjan islamilainen oikeuskäsitys.

Lähde: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pieni+Nalle+vain/1135232180535



Ja sitten lopuksi jo alussa lupailtu pakina jossa sanotaan asiat niinkuin ne ovat. Jos kuva peittyy laatikoiden taakse, sen voi vaikka ladata omalle koneelleen pällisteltäväksi. Itseasiassa vielä parempi paikka on työpaikan ilmoitustaulu. Mutta puheenvuoro vielä Aittokoskelle:

Sain lopultakin käsiini kehutun yksityisistä sotilasyrityksistä,
tuttavallisemmin "pmc" tai "palkkasoturifirmoista", kertovan
dokumentin Shadow Company. Suosittelen lämpimästi, sillä,
kuten tieteen piirissä yleisesti ottaen kuuluisikin, tämän
dokumentin avulla saattaa löytää yhtymäkohtia nykypäivän
tilanteen ja punamustavihreiden kuoliaaksiymmärtäjäpoliitikkojen
lähihistoriassa tekemien lyhytnäköisten mutta niin humaanien
poliittisten valintojen välillä.


Ensinnäkin on syytä muistaa että aihe on varsin poleeminen. Suomen televisiokanavat näyttävät tasaisin väliajoin juostenkustuja dokumentteja palkkasotureista, joista hyvänä esimerkkinä palvelee viime syksynä tullut Sodan Huorat. Näitä tekeleitä yhdistää kärkkäys ja polemiikki, sekä lisäksi aiheen että alan tuomitseminen - sensijaan että ilmiötä (joka on valtavan suuri, modernissa vapaassa markkinataloudessa välttämätön sekä eräs tunnetun historian vanhimmista) yksityisistä sotilaista tutkittaisiin ilman arvopohjaisuutta ja sensaatiohakuisuutta faktojen ja vallitsevien olosuhteiden perusteella. Shadow Company tekee sen mitä muut eivät. Se kertoo historiallisia faktoja esi- ja lähihistoriasta, sekoittaa joukkoon poliittisia ja yhteiskuntatieteellisiä esimerkkejä sekä antaa (ehkä liiankin) sympaattiset kasvot romanttisille ronin'eille. Dokumentin asiallisuutta ei voi kuitenkaan kiistää. Se marssittaa esiin koko joukon kuuluisia henkilöitä, sekä kertoo dramaattisia tapahtumia jotka ovat muuten saattaneet jäädä huomiotta. Esimerkiksi koko dokumentin ajan kommentoiva tutkija Peter W. Singer, on loistava esimerkki henkilöstä joka on ottanut asian kriittiseen mutta uskottavaan tieteelliseen polttopisteeseen eikä sorru kommentoivaan yksittäistapauksia vaan ilmiötä historiallisessa sekä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Hän on kirjoittanut muunmuassa loistavan kirjan Corporate Warriors joka kartoittaa yksityistä sotiloimista yliopistotasoisessa tieteellisessä kehyksessä. Akateeminen kovanaama, jonka tasoista henkilöä ei edes saataisi puhumaan ylempänä kuvattuihin asiapitoisuudeltaan nolla-tason kovalevynkuluttajiin. Muitakin tutkijoita dokumentissa esiintyy, mutta mainitsin Singer'n itselleni tutuimpana.

Shadow Companyn paras anti, johon ylhäällä viittaan, eivät ole sotajutut jotka kieltämättä tekevät siitä omalla tavallaan myös viihdyttävän ja mielenkiintoisen, vaan seikka joka tulee kaikkien konfliktien päättyessä väistämättä esiin, mutta joka aina meinataan unohtaa - eikä vain meinata vaan unohdetaan mikäli sitä koskaan on edes tiedostettu - niiden ihmisten taholla joilla on avainasema vaikuttaa konfliktin heijastuksiin oman valtion sisällä sekä ympäristövaltioissa. Asiaa puidaan vieläkin perusteellisemmin Singerin kirjassa Corporate Warriors, mutta kirja on paksu ja sen kahlaaminen vaatii perusteellisempaa perehtymistä kuin dokumenttifilmin töllääminen ja siksi vedin tapetille kirjan sijasta tämän dokumentin.

Palkkasotimisen historia on pitkä ja ehkä vähemmän verinen kuin voisi kuvitella. Merkittävää on kuitenkin se, että kun varhaisemmassa historiassa kampanjakausi päättyi (puhumme siis Eurooppalaisessa kontekstissa ennen kansallisvaltioiden syntyä keskiajan lopulta varhaismoderniin yhteiskuntaa ja kansallisvaltioiden syntyyn...) sotilaat jäivät työttömiksi. He eivät olleet vakinaista väkeä vaan ihmisiä joita oli palkattu tekemään sodan töitä. Monissa yhteyksissä törmää suorastaan virheelliseen kuvitelmaan että palkkasotilaus olisi Euroopan tasollakin syntynyt vasta myöhemmin varhaismodernina aikana - vaikka totuus on nimenomaan päinvastainen: vakinainen väki astui palvelukseen vasta paljon myöhemmin. Siihen asti hommaa hoitivat joko kampanjoittain tai myöhemmin pysyvästi palkatut palkkasotilaat. Shadow Company sivuaa asiaa Satavuotisen Sodan heijastevaikutuksien kannalta: kuinka Kanaalin rannoille jääneet englantilaiskomppaniat löysivät itsensä työttöminä ja alkoiva työllistää itse itseään. Samaa tavaraa löytyy tarkemmin kirjoista Corporate Warriors sekä McNeill'n kirjasta The Pursuit of Power. Työllistäminen tapahtuu luonnollisesti joko suoran kontrahdin kautta tai sitten tekemällä itse itsestään tarpeellisia eli kylvämällä satunnaisesti tuhoa ympäristöön jonka jälkeen sinulle aletaan maksamaan suojelurahaa. Tuttu konsepti rikollisuudesta, eikä tässä sinänsä ole mitään muuta puolustetltavaa kuin ehkä sen inhimillinen ulottuvuus: selviämisvietti. Toisaalta sekin karisee hyvin nopeasti kun ajatellaan että elannon voi missä tahansa yhteisössä ansaita ilman pahuuttakin. Tosiasia on kuitenkin se, että ihminen tekee sitä työtä mihin hän mielistyy ja minkä hän osaa parhaiten, jos sille vain on kysyntää. Taistelulle on aina...

Kun nykyaikainen konflikti loppuu, meillä on sama tilanne: Kylmän Sodan jälkeen Itä-Eurooppa tulvi ajopuunlailla ajelehtivia, ehkä yleistettynä voisi kutsua, turvallisuusalan asiantuntijoita KGB'n miehistä ammattisotilaisiin. Sama ilmiö tapahtui myös Yhdysvalloissa joskin se jäi ehkä vähäisempien vaikutustensa takia pienemmälle huomiolle Euroopassa ja ainakin Sosialistisessa Neuvosto-Suomessa. Yhdysvalloissa esimerkiksi sotateollisuus potkaisi yhdessä rysäyksessä järkyttävän määrän teknologian parissa työskenteleviä ammattilaisia kilometritehtaalle. Rakenteellinen työttömyys on muutenkin sen valtion ongelma, mutta tämä piikki oli yksi huomattavimmista yhteiskunnallisista tapahtumista sillä saralla. Sota, ja tässä tapauksessa tarkennettuna siihen varustautuminen, loivat hyvinvointia sanoivat kuoliaaksiymmärtäjätantat mitä tahansa (Eikä aina kyseessä ole kuoliaaksiymmärtäjätantta, vaan se mustapunavihreä helvetin hyvännäköinen yliopistokissa joka antaa pesää vaan kuvottavan imelälle hampulle haisevalle lapinjärven reserviläiselle on samaa kaliiperiä... "kuinka meidän kunnon miesten oikein käy?") Jugoslavian hajoaminen ei ollut myöskään poikkeus muista konflikteista. Ja sen rähinän vaikutukset heijastuvat Pohjoismaihin muussakin kuin Ilkka Remeksen lelu-trillerissä 6/12. Nimittäin.....

Ruotissa tehtaillaan suunnitelmallisia ja hyvin toteutettuja arvo-omaisuusryöstöjä, jotka pääasiassa kohdistuvat riihikuivaan valuuttaan. Yhdistäviä tekijöitä näille keikoille ovat ainakin iso organisaatio, raskas aseistus, innovatiiviset keinot, ammattimainen toteutus ja pedantti suunnittelu. Suomessakin yritettiin ottaa mallia, esimerkkinä Lieto. Kupla kilpistyi viranomaisten vielä paremmin suunniteltuun väliintuloon. Mikä siis erottaa Ruotsin ryöstöporukat ja Suomessa epäonnistuneet kollit, siis muukin kuin se onnistuminen? Suomessa keikkaa yritti rikollisporukka. Sensijaan uskon että Ruotsissa porukoista, jos niitä on useampiakin kuin yksi tai kaksi, todennäköisesti tuli rikollisia vasta ensimmäisen onnistuneen reissun jälkeen. Millä logiikalla?

Pieni, Pravdasta lainattu, tilastosulkeinen:

 Elokuussa 2005 laskentakeskukseen kauhakuormaajalla tunkeutuneet ryöstäjät saivat Akallassa 26 miljoonaa kruunua.

 Elokuussa 2005 saalis nousi 14 miljoonaan kruunuun ryöstäjien iskettua kuljetusautoon Hallundassa.

 Marraskuussa 2005 ryöstäjät räjäyttivät Stora Högassa rahankuljetusauton auki, yksi vartija loukkantui.

 Maaliskuussa 2006 ryöstäjät tunkeutuvat autolla aitojen läpi Landvetterin lentokentälle Göteborgissa ja ryöstivät suuren saaliin suoraan SAS:n lentokoneesta.

 Heinäkuussa 2006 räjäytettiin rahankuljetusauto Arlandan lentokentän ulkopuolella Tukholmassa ja anastettiin 35 miljoonaa kruunua.

 Toukokuussa 2007 ryöstettiin vartioinliikkeen kuljettajalta kaksi rahalaukkua ja seuranneessa takaa-ajossa poliisia tulitettiin.

 Syyskuussa 2007 Brommassa Tukholmassa tunkeuduttiin nostoriauton, räjähteiden ja polttoleikkauslaitteiden avulla vartiointiliikkeen laskentakeskukseen.

 Syyskuussa 2007 ryöstäjät tunkeutuivat Tukholmassa vartijoiden vanavedessä pankkiin, pahoinpitelivät ja sitoivat heidät ja pakenivat saaliin kanssa rahankuljetusautolla.

Mistä oikein on kysymys? Tarvitaan juoru ja sille vahvistus, niin homma alkaa hahmottua. Jugoslavian sota tuotti pakolaisia ja muuttoliikettä erityisesti pohjolaan. Kansankotia on pitkään pidetty Jugo-siirtolaisten luvattuna maana, sellaisena kuin Suomi nähdään Somaliassa. Onko jutussa muutakin perää kuin virheellisesti tulkittuna "rasistiset höpinät"? CIA World Factbook kertoo korutonta kieltä siitä että jugoslaavit ovat suomalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten ohella suurin maahanmuuttajaryhmä Ruotsissa. Fakta laittaa oletukselle pisteen. Syyttävä verbaalinen sormeni kääntyy, kuten lukija on jo hetki sitten arvannut, kohti jugoslaaveja. Ei yksilöinä eikä ihmisinä, vaan puhtaasti heidän viimeaikaisten kokemustensa perusteella. Miten tällainen oletus voidaan siis tehdä? Mietitäänpäs asiaa muiden mahdollisten (eli siis rikollis-)ryhmien kantilta. Suomessa temppua yrittivät ns. kovan luokan rikolliset. Ei onnistunut. Onko Suomen poliisi ja rikostiedustelu siis paremmissa kantimissa keltasiniseen kollegaan verrattuna? Kansallistunteen vallassa tekisi mieleni vähän paukutella olemattomia henskeleitä ja väittää näin. Se ei kuitenkaan olisi realistinen arvio. Realistinen arvio on, sen sijasta, seuraava: suomalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset rikolliset eivät pysty toteuttamaan niin tehokkaita operaatioita kuin jugoslaavit pystyvät. Asepalvelus ei vielä rakenna tarvittavaa pohjaa seuraavassa uutisoidun, erittäin sotilaallisia piirteitä omaavan, operaation rakentamiseen ja toteuttamiseen:

Göteborgs-Posten: Yksi postiryöstöstä pidätetyistä kuuluu rikollisliigaan

Tukholma. Göteborgin postiterminaalin tiistaiaamuiset ryöstäjät tiesivät täsmälleen mitä olivat hakemassa, todistajat arvelivat Göteborgs-Posten-lehden mukaan.

Todistajien mukaan aamuyöllä terminaaliin iskeneet ryöstäjät kävelivät suoraan muutamaa minuuttia aiemmin saapuneen postijunan luo ja poistuivat vain paria minuuttia myöhemmin mukanaan "useita kirjeitä".

Poliisi pidätti tiistaina iltapäivällä kolme henkilöä, joista yhtä epäillään todennäköisin syin osallisuudesta ryöstöön. Kahta epäillään avunannosta. Göteborgs-Postenin mukaan ainakin yksi miehistä kuuluu Wolfpack-veljeskunta nimiseen rikollisjärjestöön.

40-vuotias jengiläinen vapautui aivan hiljattain vankilasta kärsittyään tuomion törkeästä huumausainerikoksesta. Mies haettiin iltapäivällä kotoaan.

Keskiviikkona oli edelleen arvailujen varassa, mitä ryöstäjät olivat terminaalista etsimässä ja mitä he mahdollisesti saivat saaliikseen.

Todistajien mukaan ryöstäjät työskentelivät määrätietoisesti ja kaikki sujui nopeasti, koska he näyttivät tietävän, mistä etsiä.

"Tiedämme, että he ottivat joukon lähetyksiä", terminaalin johtaja Martin Löfgren sanoi.

Keskiviikkona esitettiin arveluja muun muassa kirjekuoriin mahtuvista huume-eristä tai liikesalaisuuksista tai muista salaisista dokumenteista, jotka voisivat olla rahanarvoista kauppatavaraa.

Ryöstäjät tunkeutuivat terminaaliin rautatiekiskojen puolelta, joka on selvästi kevyemmin suojattu kuin varsinainen sisäänkäyntipuoli. Joka yö kiskoja pitkin ajetaan postijuna terminaaliin sisään. Vaunut ovat pullollaan lähetyksiä. Terminaali käsittelee noin kaksi miljoonaa lähetystä päivässä.

Wolfpack-veljeskunta syntyi 1995 Kumlan vankilassa. Perustajat olivat tuomiotaan istuneita ryöstäjiä. Kun perustajajäseniin kuulunut britti Daniel Fitzpatrick murhattiin, veljeskunnan johtoon nousi joukko uusnatseja.

Veljeskuntaan arvellaan kuuluvan noin 30 jäsentä. Se toimii Göteborgin lisäksi Västeråsissa ja Kristianstadissa.

Tällaisen projektin toteuttaminen vaatii kovan luokan kenttäkokemusta. Mallin ottaminen ei riitä, kuten Liedossa huomasimme. Joku saattaa hämääntyä uutisen kirjoitusasusta, ajatella mainittujen äärioikeistokytkösten viittaavaan kotoperäisiin tekijöihin tai kauimmillaakin järjettömästi ja perusteetta syntyperäisiin saksalaisiin (?), sekä viitata myös uutisiin joissa esimerkiksi muslimitaistelijoiden joukosta, eri alueitten konflikteissa, on löytynyt pohjoismaiden kansalaisia, mm ruotsalaisia. Ei kannata mennä laput silmillä: nämä ulkomailta tavatut taistelijat eivät ole syntyperäisiä pohjoismaisia kristittyjä, vaan maahanmuuttajia, tai heidän jälkeläisiää alenevassa polvessa, joita pravdan kaltainen propaganda-media kutsuu ruotsalaisiksi koska se sopii heidän agendaansa eikä rahvas vaivaudu ajattelemaan tahi hankkimaan lähempää tietoa asiasta. Merkitystä tällä on siinä mielessä, että kyseisenkaltainen uutisointi on sensaatio-hakuista, ei mitään muuta, ja osoittaa median kieron luonteen haluta muokata rahvaan mielipidettä ja näkemuksiä täydellisen irrelevanteilla yksityiskohdilla. Nimittäin: kun muslimi taistelee muslimien puolella, on melko sama onko hän iranilainen tai pakistanilainen. Huomionarvoista olisi vain se, että kristitty taistelisi heidän joukossaan. Liittyen lainattuun uutiseen, sen sijaan, voisi vielä todeta, että juuri serbit ovat sodassa suorittamiensa tekojen sekä aluepoliittisten näkemystensä perusteella hyvinkin äärioikeistolaisia jugoslaaveja. Ja mietitäänpäs sitten aseistusta... mistä automaattikiväärejä "virtaa" kansallisillekin rikollisjärjestöille? Ei ainakaan Saksan tai Norjan Nato-tukikohdista.

Ottamatta itse minkäänlaista arvopohjaista kantaa voin tehdä yhteiskuntatieteellisen konkluusion: sotahistoriallinen fakta, että sotilaat ovat taipuvaisia toteuttamaan oppimiaan toimintamalleja, toteuttamaan itseään sekä hankkimaan elantonsa niillä keinoilla mitä parhaiten osaavat, vielä pitkään konfliktin loputtua ja jouduttuaan työttömiksi, ei ole kadonnut minnekään. Miksi tätä ei oteta huomioon tehtäessä aikalaispolitiikkaa? Siksi, että päätöksen tekijät eivät ylipäätään ole selvillä tällaisista kysymyksistä. Heistä on kivaa leikkiä sosialistieliittiä, ja samalla tuhota johtamansa valtio koska opiskelivat yliopistossa aineita joissa ei paneuduta tällaisiin aiheisiin. Koin itse järkytyksen kun taannoin luennolla luennoitsija seisoi luokan edessä Das Kapital kädessään, näytti etusivulta Marx'n kuvaan ja julisti ryhmälle: "Idolini!" Tämän jälkeen puhe kääntyi kehitysmaihin ja keskusteltiin vähintäänkin terminologian etiikasta. Eräs helvetin hyvän näköinen nuori punamustavihreä aktivisti kissa, joka kaltaistensa lailla tulee todennäköisesti omalta osaltaan parhaansa mukaan ajamaan tätäkin valtiota jossain vaiheessa päämäärättömästi sinne tänne ilman todellista taitoa ja kykyä, esitti vaihtoehtoiseksi termiksi "köyhdytetyt valtiot" osaamatta kuitenkaan selittää sitä mistä hän oli tehnyt johtopäätöksen että kyse on nimenomaan köyhdytetyistä valtioista, eikä esimerkiksi neutraalimmin köyhtyneistä valtioista. Arvopohjainen ero on selvä, mutta yhtä vähän kuin minä ymmärrän niitä tieteellisiä faktoja miksi ensimmäistä versiota tulisi käyttää, hän osaa antaa sille tieteellisen selityksen johon ei liity yleistä punamustavihertunkion arvopohjaista, mihinkään nojaamatonta, käsitteellisyyttä siitä että on vaan niin vitun väärin, kun jollain menee huonosti. Nyyh. Paska on perseestä minunkin mielestäni mutta miksi kaikilla pitäisi mennä huonosti? Kun kerta ette pysty korjaamaan tilannetta Burmassa tai Tsadissa, miksi haluatte tuhota olot siellä missä pystytte asioihin vaikuttamaan? Loogista olisi että etumme olisivat yhtenevät. Näin ei kuitenkaan ole, vaan seurakset voidaan lukea tänään lehdistä. Missä on nykyään Pohjoinen Zen?

Ei ole typeryydellä rajaa,
kun koko ajan koitetaan
ohi vasemmalta ajaa.

Lenin-patsas tyrmistyttää Suomenniemellä taas kerran. Siitä ei ole kauaa kun kyseinen projektio ammuttiin alas yleisen vastustuksen kautta. Eikä suotta. Lenin on kansanmurhaaja ja hirmuhallitsija joka ei patsaita ansaitse koska ne, siis patsaat, ovat yleisen käsityksen mukaan kunnianosoituksia. Voisin viitata tässä moniin vastustaviin argumentteihin, mutta kuohunta on jo sen sorttista ettei pienellä pisulla ole merkitystä kun isot pojat kusevat korkealla kaarellaan tämän vehkeilyn ja salakähmäilyn, suoranaisen rikoksen järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan, nurin.

Sensijaan pohdin hetkisen mistä oikein kiikastaa kun jopa tavallisen fiksuina pitämäni ihmiset (okei, vain pieni osa listan henkilöistä ja taisin olla tapojeni vastaisesti väärässä - jälleen kerran) ajavat tällaista hanketta. Se sopii tälle päivämäärälle. Siis pohdinta, ei hanke. Ei siksi, että on nimipäiväni vaan varhaisemman historiallisen tapahtuman johdosta. Ensin otetaan tapetille kuitenkin pieni kuvakooste maamme itsenäisyyden myrskyisästä historiasta:






Koska kuvakoosteen piti olla pieni, tämä saa riittää. Kyseessä ei ole ystäväpiirini vuotuisen L A N -tapahtuman lumisotailoittelu, vaikka on myönnettävä että älykkäiden ja voimakkaiden, elämänsä keväimessä olevien, alfaurosten kohdatessa verbaalinen kulminoitumispiste saattaakin hipoa melko räjähdysvaarallisia sfäärejä - kuin sodassa ikään.

Kuva on ihan oikeasti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton aloittamasta talvisodasta. Kyseisessä sodassa sosialistiskommunistinen diktatuuri, jonka Vladimir Iljits Lenin oli aikoinaan perustanut, hyökkäsi Suomeen. Kuva on kylmä todiste kylmästä tilanteesta. Nuo miehet eivät matkustaneet Intiaan mietiskelemään. He kuolivat että sinä voisit halutessasi tehdä niin. Ja saada siihen rahat SUOMEN valtiolta. Et saisi niitä kuitenkaan Neuvosto-Venäjältä mikäli historia kirjoitettaisiin uusiksi. Vai olemmeko me eri mieltä tästä? Kuinka moni uusvasemmistolainen nukkui historian tunnilla? Väitettiinkö näitä tapahtumia kotona (vai jossain muualla?) valheeksi? Kapitalistin rahakukkaron voimalla levitettäväksi propagandaksi?

En osaa käsittää miksi osa suomalaisia, intellektuellejakin(ko?), haluaa Lenin-patsaan Suomeen. Se ei ole kysymys, siksi siinä ei ole kysymysmerkkijonoa. Se on toteamus. Voitkin vapaasti floodata kommentti-osiota yrittäessäsi selittää sitä minulle. Luen ja opin mielelläni nimittäin lisää. En kuitenkaan hevillä, enkä edes Agit Propilla, usko muuttavani näkemystäni.

Kun tarkastelemme uutisiin (mm. Uusisuomi) levinnyttä listaa hankkeen puuhamiehistä, olettaen että lista oli kattava ja aktuaalinen, voimme todeta että kyseessä eivät ole

1. ne ihmiset jotka sotivat talvisodassa Neuvostoliiton laumoja vastaan.
2. ne työväestön ihmiset jotka halusivat vuonna 1918 muuttaa Suomen työlaisten paratiisiksi.
3. tämänpäivän TYÖVÄENLUOKAN edustajat, eli siis sosialismin ja vasemmistolaisuuden kohderyhmä.

Hanketta ajavat uusvasemmistolaiset intellektuellit, eli henkilöt jotka "ajattelevat" punaisesti mutta eivät jostain syystä, mitä he eivät itse julkisuudessa vaivaudu edes puolustelemaan, tee oikeaa työtä. Linkola nyt on poikkeus, mutta hänhän on poikkeus kaikessa muussakin... Työ on sana, joka on olennaisesti liittynyt vasemmistolaisuuteen. Se ei kuitenkaan liity tähän hankeryhmään juuri millään tavalla (tulen Jouko Ahoseen hetken kuluttua). Ammoisissa Venäjän intellektuelleissa oli merkittävää se, että myös se ryhmä ihmisiä katosi Neuvostoliitosta, eivät ainoastaan verenimijäkulakit (joiden kotimaisia vastinkappaleita, terveellisen ja hyvän ruoan tuottajia, suomalainen uusvasemmisto tänäkinpäivänä vihaa) kun ihmisoikeusaktivisti Lenin teki tepposen ja kävi tam tam - Terijoki here I come!

Mietin että mistä tämä valistumattomuus johtuu? Se on kysymys. Siinä on kysymysmerkki. Ja huusin sen tässä kirjoittaessani ihan ääneen! Mietitään nyt vaikka Sinikka Sokkaa, joka löytyy sekä Lenin-listalta että Agit Propista (Samoin mm. Monna Kamu). Vasemmiston esitaistelijat eivät ole enää työväkeä - eivät ole koskaan sen rähinän jälkeen, jossa "olot Suomes' ol muuttua katalaks," olleetkaan! Verenpunaiset esitaistelijat ovat itsetehostetusti sivistyneistöä; on akateemikkoa, runoltajaa, kansantaiteilijaa ja muuta prosaistia. Tienataan, tietysti, hyvin. Ei syöpäläisten puremien moukkien "asiaa" voida ajaa jos ei ole pötyä omassa jääkaapissa yli oman tarpeen - yleensä raha joko tulee nimenomaan tältä oikealta työväestöltä (kuten Jouko Ahonen) tai sitten kunnantaiteilija-apurahojen muodossa jos ei ole viitsitty edes kouluttauta mihinkään oikeaan ammattiin ennen sukeltamista sattumaksi yhteiskunnan happamaan kermaan. Sinikka Sokka kuului pumppuun, jonka abbreviaatio on "Agitaatio - Propaganda." Pienehkö sivistysanakirja kertoo propagandasta seuraavaa:


Miksi ihmeessä hyvää asiaa tarvitsee levittää negatiivisen sävyyn eli propagandana, kuten ryhmä jo nimessään myöntää? Kyseessä ei voi olla hyvä asia, jos se on verhottu faktojen ja kokonaisuuksien sijasta tunnepohjaiseen ja epä-älylliseen julistamiseen. Se EI OLE hyvä asia jos sen ajaminen on vääryyden ja pahuuden ihannointia. Vai mitä tämä Lenin-patsas puuhastelu on?

Jouko Ahosesta minulla ei ole mitään varsinaista pahaa sanottavaa. Ei se väärin ole, jos on niin tyhmä että työtaistelemalla ajaa oman alansa ulos suomalaisen teollisuuden piiristä. Huonohan se on. Meille kaikille. Suomen metsäteollisuuden "huonoista suhdannenäkymistä" johtuva alasajo on vain ja ainoastaan taannoisen tuotantoseisauksen ansiota. Miksi olen ainoa joka uskaltaa sanoa sen ääneen. Vai olenko? Kuten viittasin, Jouko ajaa oikean työn tekijöiden asiaa, toisin kuin lollottavat kanat jotka julistavat erilaisten taiteiden keinoin vinoutunutta yhteiskuntamallia. Joukolla on edes jonkinlainen funktio. Jouko on kuitenkin poliittisille näkemyksilleen leimallisesti lyhytnäköinen, yksisilmäinen ja itsekäs. Kuten kaikki uusvasemmistolaiset ovat. Itsekkyys onkin yksinkertaisuuteen verhotun tyhmyyden ohella asianomaisen porukan kaikkein leimaavin nimittäjä.

Hyvin harva ihminen on todellisuudessa sitä mieltä, että työntekijä ei ansaitse asiallista kompensaatiota vaivoistaan. Mihin siis tarvitaan vasemmistolaisuutta?

Haluaisin myös kiinnittää huomion siihen millainen on nouseva uusvasemmistolainen polvi. Tätä sorttia tapaa muunmuassa ja erityisesti yliopistoissa. Tampereen sellainen on mielenkiintoinen paikka. Anarkistit ja väärinymmärretyt futuuri-intellektuellit kansoittavat opinahjoa jossa työssä käymällä lisätuloja hankkivaa maalaistalon, eli todellisen työläisperheen, tytärtä katsotaan niin pahasti kieroon että pää kääntyy väkisinkin. Miten ihmeessä oikeistolaisen perheen lapsi käy töissä (haluaa tai jaksaa)? Meidän vaarimmehan takasivat kuolemalla ilmaisen rahoituksen, jonka turvin on hyvä viritellä lauluja luokkasodasta ja polttaa jointtia?






Tässä pieni aivojumppakysymys: Millä meriiteillä Vladimir Iljits ansaitsee patsaan Suomineidon, tuon pohjolan valkoisen impyen, kupeeseen? Impyen, jonka käden ja jalan hänen perintönsä kansainvälisten käytäntöjen vastaisesti ja selkeällä vääryydellä raastoi ja runteli. Oheista pinssiä on myytävä. Sitä voidaan suositella käytettäväksi erityisesti EU-kokouksissa sekä Suomen ja Venäjän välisissä palavereissa.

ps. Oletko nähnyt Tarja Halosen toisen kauden vaalikampanja-musavideon? Tarja on työväenluokan etujenvalvoja joka viihtyy pelottavan paljon Putinin häng'a'raundina. Myös itse video on kiinnostava koska sen symboliikka tuo ruutuun nimenomaan tätä uusvasemmistolaista ideologiaa; hyvätuloisia, kauniita ja muutenkin menestyviä ihmisiä harvinaisessa työpaikassa. Missä ovat ne henkilöt, ne vertauskuvat ja se symboliikka, jotka jalkauttaisivat tämän (uus)vasemmistolaisen aatteen nykypäivän todellisuudessa melko oikeistolaisen, työtätekevän, väestönosan keskuuteen? Aivan oikein, sitä ei ole. Onko sitä enää missään? Onko sosialismi siis vain kuitenkin todellisuudessa parempiparkaisten juttuja? Missä on se rajapinta jossa jakkupukuposse kohtaa työpajojen todellisuudessa hikoilevan oikeiston?

Kaikkialla ei ikävä kyllä käy
niin hyvin kuin jossain muualla.

20. päivä Marraskuuta Herramme vuonna 2007 uutisoitiin ei-niin-kovaan-ääneen menneiden vuosikymmenten vääryksien korjauspalapelin yhden pikkuisen palan (vuosilta 1975-1979) loksahtaneen osittain kohdalleen: Puna-Khmer halinnon masinoijia, Khieu Samphan otettiiin YK:n ja Kambodzan itsensä asettaman kansanmurhatribunaalin haltuun.

Kambodzhassa entinen punakhmerjohtaja on asetettu syytteeseen sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Punaisten khmerien vuosien 1975 - 1979 hirmuhallinnon rikoksia tutkiva erityistuomioistuin määräsi 76-vuotiaan Khieu Samphanin vuodeksi tutkintavankeuteen.Samphan pidätettiin aiemmin maanantaina phnompenhiläisessä sairaalassa, jossa hän oli toipumassa sairaskohtauksesta. Hänet toimitettiin YK:n tukeman Kambodzhan kansanmurhatribunaaliin tuomittavaksi. Samphan toimi Pol Potin johtamien punakhmerien valtionpäämiehenä. Hän on viides korkea-arvoinen entinen punakhmerviranomainen, joka joutuu syytteeseen YK:n tukemassa tuomioistuimessa. Arviolta 1,7 miljoonaa kambodzhalaista sai surmansa kidutuksen, sairauksien tai nälän vuoksi khmerien valtakaudella. Samphan on kiistänyt jyrkästi kaikki häntä kohtaan esitetyt syytökset ja kieltänyt, että hänellä olisi ollut tietoa punakmehrien julmuuksista. Hänen asianajajansa aikovat valittaa vangitsemisesta. YK ja Kambodzhan hallitus sopivat neljä vuotta sitten perustavansa erityistuomioistuimen, jonka tehtävänä on asettaa syytteeseen punakhmerien elossa olevat johtajat rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kansanmurhatribunaali perustettiin viimein viime vuonna. Khieu Samphan oli tribunaalin tavoittelemista punakhmerjohdon viidestä päähenkilöstä viimeisenä vapaalla jalalla. Reuters, AFP, YLE Uutiset

Ikävä kyllä Pol Pot ei itse joutunut vastuuseen teostaan joten kunniakkaan ja edustuksellisen Virginian osavaltion tunnuslausahdus Sic Semper Tyrannis (eli "niin käy aina tyrannien", joka muuten löytyy myös Virginia Military Institute:n, ehkä maailman parhaimman sotilasakatemian, kadettien kokardista) ei kuitenkaan ole ihan itsestään selvä aksiooma vaan sen eteen pitää ns. laittaa tikkua ristiin. Onneksi monessa paikassa laitetaan ja joissain jopa onnistutaankin tekemään jotain.

Näistä asioista jaetut rangaistukset tosin eivät aivan sovi normaalin länsimaisen rangaistusfilosofian puitteisiin. Ei siksi etteivät ne olisi kovia vaan koska ne tulevat joko a) liian myöhään, b) niitä ei tule ollenkaan tahi c) rangaistuksen yhteiskunnallinen tai jopa ihmiskunnallinen funktio ei toteudu. Länsimaiseen oikeuskäsitykseen ei nimittäin sovi se, että  rangaistus olisi kosto, vaan rangaistuksen pitää olla korjaustoimenpide. Tämä pätee niin tikkari-näppäriin kuin diktaattoriinkin. Rangaistuksen kulmakiviä ovat ns. erityisestävyys ja toisaalta ns. yleisestävyys.

Erityisestävyys tarkoittaa, esimerkiksi vapausrangaistuksena ( = vapauden menetys) sitä ettei rangaistu pääse uudestaan hölmöilemään. Diktaattorit yleensä lähtevät laulukuoroon, tai ainakin pysyvään jäähyaitioon, lopullisesti joko vallankumouksen tai YK:n (tms.) toimien myötä jolloin paluu ei ole maailmanhistoriaakaan tutkittaessa kaikkein mahdollisin seuraus. Vapausrangaistus, eli erityisestävyys, on siis jo kuolleena syntynyt idea diktatuurin suhteen.

Yleisestävyys tarkoittaa taas rangaistuksen yhteydessä yhteisölle annettua esimerkkiä: "So, so, näin ei saa tehdä! Miettikää siis muita tulonlähteitä ja urasuunnitelmia kuin kaavailu diktaattorin urasta." Jos mietitään diktaattorien onnistumista maailmanhistoriassa niin tuntuu groteskilta myöntää että tappion riski ja voiton mahdollisuus eivät oikein kohtaa. Jos pahin mahdollinen rangaistus on kuolema (joka muutenkin lopulta juoksee meidät kaikki kiinni) yrityksestä joka onnistuessaan muuttaa elämän niin täysin ettei sitä täältä voi edes käsittää, mitkä ovat todennäköisyydet että entisille diktaattoreille jaetut esimerkkituomiot pelottavat työväenluokasta vallankahvaan ponnistavaa working class heroa? That is something to be!

Ei, maailma ei ole onnistunut (tässäkään). Puhuttaessa kansanmurhista sekä joukkotuhonnasta, ja niistä muista niin käsittämättömistä tilastotieteen piiriin kuuluvista rikostermeistä ettei yksilö niitä edes hahmota, pitäisi rangaistuksen olla yhtä ali-inhimillinen (eli kosto) kuin tekokin on ollut. Kuten yllä selitin, erityisestävyydellä rangaistusteoriana ei ole diktaattoriuden kanssa mitään tekemistä (ainoa joka tällä hetkellä voi edes kaavailla valtaanpaluuta, mikä tosin sekään ei tule tapahtumaan, on Charles Taylor). Yleisestävyys taas ei vaikuta ihmisiin, tai varsinaiseen kohderyhmään eli niihin joille tarjoutuu tarttua houkuttelevaan tilaisuuteen rajattomasta vallasta.

Jos siis puhtaasti kannatan kostoa pahoille ihmisille, olenko yhteiskuntakelvoton? Menetänkö aselupani ja oikeuteni Kelan tukiin?