Kirjoittaja
Suomemme heimon sikopaimensoturi ja Lännen kulkuri Hämeen hikeviltä hietavainioilta unelmoi menneiden aikojen uljaudesta ja suree tämän päivän dekadenssia. Hän seisoo, toisinaan myös istuu, sanojensa takana, ja suurimman osan ajastaan märehtii (yksin) synkkiä syviä.
k i r j e i t ä
Ok, luetaan sitten! Se Vehkoon kirja joka on koko ajan tapetilla, vaikka yritin jo ihan periaatesyistäkin vältellä sitä...
"Katakri" on itselleni aivan uusi tuttavuus, enkä ole vielä pystynyt muodostamaan kokonaiskäsitystä suuntaan tai toiseen. Jotenkin takaraivossa vaan jyskyttää pahaenteisesti...
Enpä ole juuri perehtynyt twiitteihin mutta lopulta tuli yksi tili lisättyä omiin linkkeihinkin.
Tarkoituksesta huolimatta en ole saanut tiristettyä niin paljon resursseja irti, että blogialustan vaihtaminen onnistuisi. Näillä siis mennään jatkossakin...
Valtaistuinpeli alkaa keväällä Suomen TV:ssä. Itse odotan kuitenkin kuumeisimmin uusinta kirjaa pehmytkantisena laitoksena.
AMC:n uutuussarja "The Walking Dead" on saanut kakkoskauden. Hyvää matskua so far!
p e l a s t a m a a i l m a
Hyviä turvallisuusblogeja ei ole koskaan liikaa, ja referenssien perusteella tässä on yksi Australiasta.
War is Boring ei suinkaan ole tylsää lukemista, vaan pikemminkin päin vastoin.
k a i k k i v a l t i a a n p e i l i
|
Olen hyvin yllättynyt: Ranska saattaa kriminalisoida ajatuksen.
" Jos laki hyväksytään, kansanmurhan kiellosta voisi saada jopa 45 000 euron sakon tai vuoden vankeutta.
Valistus kääntyisi haudassaan jos olisi (jo) kuollut.
" Ranskalainen Rene Descartes korosti epäilyä kaiken inhimillisen tiedon lähtökohtana.
Kultamunan kuoriutumisprosessi Belgiassa oli surullinen tapahtuma, ihmisiä loukkaantui ja kuoli. Suomessahan oli vastaava tilanne vuosia sitten kun albaani laittoi rakkauselämäänsä väkisin järjestykseen Sellossa.
Kysymys kuuluu miksi tiedotusvälineissä ei puhuttu Belgian tapahtumasta juuri lainkaan? Sanomatalossa ei liikahda lehtimieskään, on kuin media kuollut jo ois.
Arabikevät pohjustaa demokratiakehitystä, iloittiin. Arabikevät saa aikaan sekulaarisen emansipaation, hymistiin.
Surkuhupaisasti kuvassa on vanha muori ja sylilapsi. Nämä (niinkutsutut maltilliset) islamistit tulevat varmasti järjestämään juuri kuvassa esiintyvän kansanosan asiat oikealle tolalle.
...not.
Todellisuudessa yhteisön kulttuurin muuttaminen vaatii muutakin kuin kiinalaista ruokaa, kolajuomia ja twitteriä. Vallanpitäjät saadaan kyllä vaihdettua, maantapa ei muutu. Sen muuttaminen vaatii koko nykyisen tapa- ja kasvatuskulttuurin pirstaloimisen alhaalta ylöspäin. Koulukirjoista lakeihin - ja sen valvomista että kehitys oikeasti ottaa askeleita. Näin on tehty ennenkin ja se osataan, mutta se on joka kerta vaatinut ulkoista, suvereniteettiin kajoamista.
Pohdin miksi uutiskuvaksi Hyysäriin on valittu otsikon ja sisällön kanssa ristiriitainen otos? Yksi katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuten sananluikauksen alkuperäinen muoto Aristoteleen kantapään Pasi Heikuran mukaan kuuluu, joten onko kyseessä jonkinlainen subliminaali uutissisällön pehmentämisyritys? Tarve yrittää alitajuisesti viestittää uutista nopeasti vilkaisevalle rahvaalle ettei se nyt niin paha asia voi olla - nämä vanhoilliset islamistit kun lienevät pääasiassa vanhoja eukkoja ja pikkuvauvoja, kuten kuvassakin seisoo...
Makaaberin huumorin ystävänä tämä kutkuttaa naurusoluja; vakavissaan lapsille suunnattu värityskirja jossa Osama niin sanotusti gets it! Kyseessä on jonkinlainen 9/11-muistovuositribuutti.
Laukausten ampuja käsitykseni mukaan salattiin jopa presidentiltä joten tämän lähemmäksi ison O:n viimeisen hetken tunnelmia tuskin pääsemme.*
"Kirja on nostattanut paljon kiukkua, sillä sen pelätään antavan lapsille käsityksen, että 9/11-terrori-iskun takana olivat kaikki maailman muslimit, ja että islaminuskoiset ovat heidän henkilökohtaisia vihollisiaan.
Jos olisin itse kirjoittanut asiasta uutisen, olisin asetellut sanani vaikkapa seuraavasti:
"Kirja on jättänyt nostattamatta paljon kiukkua, ja senkin vähän mitä se on nostattanut on aiheuttanut lähinnä perusteeton ja voitontavoitteluun polemiikilla pyrkivä mediahype, minkä lisäksi kiukun nyt saa aikaiseksi muslimeissa aiheella jos toisellakin joten ei siitä varmaankaan sen enempää.
Yhtä kaikki, tämä värityskirja on klassikko jo ennenkuin sitä ehditään tuhkata ja se pitää ehdottomasti hankkia aiemmin mainittuun, poliittisista syistä uhanalaisten sekä tärkeiden (tai vaihtoehtoisesti muulla tavalla arvokkaiden) teosten kokoelmaani.
En itse pidä väkivaltateemaisia värityskirjoja lähtökohtaisesti pahana, vaan on täysin tapauskohtaista miten väkivaltaa käsitellään ja mihin kontekstiin se asetetaan. En ole tarkastellut nykyaikaista värityskirjatarjontaa, mutta muistan että lapsena värittelin kuvia sotivista roomalaisista ja karthagolaisista. Väkivalta ei häirinnyt kehitystäni mutta historiallinen konteksti kiehtoi valtavasti ja loi pysyvää perustaa kiinnostukselle sotahistoriaan jota on sittemmin luettu yliopistotasolla asti.
Aamulehden uutisointiin palatakseni siinä pistää silmään tavanomaisen merkityksettömyyden ja perusteettoman kalapaliikin lietsonnan lisäksi kuvituksen hankkimiseen liittyvä journalistinen laiskuus ja aloitteettomuus. Tuossa yllä julkaisemani kuva värityskirjan sivusta on löydettävissä nolla-pisteen googletuksella julkaisijan media download-sectiolta alle puolessatoista minuutissa mutta Aamulehden penaali ei vaivaudu senkään vertaa vaan vetelästi kaappaa kuvan Guardian'in sivulta ja hyvittää tekijänoikeuden kömpelön epäsuorasti Guardian'lle.
Oikea toimittaja olisi mennyt julkaisijan kotisivuille ja ladannut kuvan (kuten Guardian-penaali teki), ja mikäli sitä ei olisi ollut saatavilla heittänyt kuson esmes sähköpostilla heille ja ottanut paluupostissa vastaan ripin julkaisukelpoisesta alkuperäisPDF'stä. Sivumennen sanoen huomautan vielä, että alkuperäinen medialle suunnattu sivunmallinnus ei sisältänyt tuota "sample"-tekstiä vaan se on lisätty siihen jälkikäteen. Eli Guardian'n versio kuvasta on siis suoraan sieltä mistä omanikin, vain hieman vanhempi versio.
Vartiointialalla termi monipalvelu on kirosana. Monipalvelu-termi tarkoittaa palvelukonseptia jossa vartijalla teetetään putatiivisia vartiointitehtäviä mutta todellisuudessa työnkuva muodostuu aivan joistain muista, yleensä ei mitenkään tai vaihtoehtoisesti erittäin niukasti vartiointiin liittyvistä työtehtävistä. Esimerkkejä tällaisista ovat esimerkiksi helpot korjaus- ja huoltotehtävät, kunnossa- ja ylläpito, ekstensiivinen asiakaspalvelu ja -opastus, sekä yleisen tason hanslankarointi kuten liputukset, inventaariot, hyllyjen täyttö, näytteidenotot, lokien ja varastokirjanpitojen ajantasaistus, jätehuolto.... you name it!
Peruste lähteä teettämään putatiivista vartiointitehtävää on monitahoinen, aivan kuten palvelu itsekin.
Ensinnä asiakas tarvitsee työvoimaa. Hänellä on useampia työtehtäviä joihin kuhunkin ei voida palkata omaa ammattilaistaan - ja yleensä nämä tehtävät ovat myös sikäli helppoja että ne onnistuvat ilman erityistaitoja. Ulkoistaminen on kuitenkin toisinaan oman vakkarin palkkaamista järkevämpi vaihtoehto, esimerkiksi sairas- tai tavallisiakin lomia ajatellen. Oma työntekijä tulee myös muulla tavoin kalliiksi; häntä ei voi sanoa helposti irti kun vaikkapa tarpeet muuttuvat.
Työnantaja kääntyykin palveluntarjoajan puoleen.
Palveluntarjoaja on nykyisin ikävän usein poliisihallituksen auktorisoima vartioimisliike. Ensinnäkin vartija on halpa. Vartija on halpa monista syistä, enkä rupea erottelemaan niitä tässä. Palveluntarjoaja todennäköisesti käyttää sopimusneuvotteluissa vipuvartena myös putatiivista vartiointia. Tällä kertaa vartija ei luulottele tekevänsä vartiointia vaan ostaja luulottelee ostavansa sitä. Ja ostaahan hän, kun kerta työt tekee kurssitettu vartija, vartijan lainmukaisessa työasussa. Sopimuksen allekirjoittaa palvelusopimuksen kokonaisedullinen hinta. Ja a vot! Nyt vartija suorittaa luuloteltua vartiointitehtävää, vaikka todellisuudessa vartioinnin kanssa työtehtävillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Ongelma on monitahoisempi kuin pelkästään asiakkaan ja palveluntarjoajan välinen. Lusikkahaarukkansa rokkaan on työntänyt myös viranomainen joka on linjannut esimerkiksi palvelusopimuksella tuotetut aulatehtävät, kuten neuvonta, luvanvaraisiksi vartioimistehtäviksi. Vapauttamalla tiettyjä palveluja avoimen kilpailun piiriin, ainakin osa ongelmaa (olettaen ja perspektiivistä riippuen jos sellaista onkaan) poistuu.
En myöskään sano etteikö myös putatiivinen vartiointitehtävä saattaisi sisältää turvallisuutta. Huolimatta siitä kuinka parjattuja putatiiviset monipalveluvartiointitehtävät ovatkaan, haluaisin kiinnittää huomion siihen että turvallisuustoiminta ei ole läheskään aina varautumista siihen välittömään inhimilliseen uhkaan, tai tällaiseen uhkaan vastaamista, ollakseen silti niin sanotusti oikeaa ja tarpeellista (kovaa, jos ilmaisu sallitaan) turvallisuustoimintaa. Moni kiinteistön huolto- ja ylläpitotehtävä on ihan oikea turvallisuustehtävä, kuten liukkaudentorjunta, vikailmoitukset ja -eristykset, erilaiset valvontatehtävät ja niin edelleen. Vartiointi on kuitenkin erityisluonteinen turvallisuustehtävä koska siinä uhan muodostaa pääasiassa toinen ihminen.
Tällainen tilanne vaatii vartijalta erityisiä psyykkisiä valmiuksia hätävarjelu- ja stressitilanteiden varalle. Eräs stressitilanteiden lainalaisuus on se, että stressinsieto kehittyy kun sitä koetellaan - käänteisesti stressinsietokyky saattaa heikentyä kun kovia keikkoja ei olekaan. Dave Grossman (muunmuassa ja ainakin hän) on esittänyt, että inhimillisen uhan aiheuttama stressireaktio poikkeaa muunlaisesta stressistä väkevyydellään. Esimerkiksi kuolonuhreja aiheuttaneen suuronnettomuuden aiheuttama stressi lienee vähäisempi kuin jos esimerkiksi lajitoveri hyökkää henkilökohtaisesti kimppuun.
Netin syövereistä verkkooni uikin hieman poikkeuksellisempi palvelukonsepti, turvasiivous. Olen joskus itsekin pyöritellyt ajatusta todella korkean luottamuksen (ts. turvallisuuden) kiinteistönhuoltopalvelusta, ja perehdyttyäni turvasiivousyrityksen sivuihin olin hieman optimistisempi kuin aloittaessani niiden lukemista. Lopussa jouduin kuitenkin silti yhä pettymään, mutta ei mennä asioiden edelle.
Terminä turvasiivous ei ole uusi, mutta sitäkin pahamaineisempi. Esimerkiksi lentokentällä niinkutsuttuja turvareita on laitettu siivoamaan turvatarkastusten välillä. Turvatarkastus on erittäin tarpeellinen, tarkkuutta ja asennetta vaativa turvallisuustehtävä jota ei pidä sekoittaa muiden, "turvattomien" työtehtävien kanssa koska se saattaa heikentää mielekkyyttä suorittaa äärimmäisen tärkeää ydintehtävää - pahimmillaan katastrofaalisin seurauksin. Iipot ovat tässä asiassa hyvin ortodoksisia, ja kunnioitankin heidän lähestymistään aiheeseen: työntekijään pitää satsata. Vääränlaisista lähtökohdista turvallisuuden vahvimmasta lenkistä tulee nopeasti sen heikon kohta.
Turvasiivous Oy vaikuttaa kuitenkin tavanomaista positiivisemmalta palveluntarjoajalta monipalvelumoskan keskellä. Yrityksen kolmesta palvelukonseptista kaksi ei yritä väittää olevansa käytännössä mitään muuta kuin luotettavaa siivous-laitoshuoltoa, jonka suorittaja on tavanomaista paremmin palkattu, ja näin ollen toivottavasti myös gaussin käyrässä sieltä skarpimmasta ja lahjakkaammasta päästä. Turvallisuus on ylimääräisiä, rehellisiä ja valppaita silmiä, siitä se kaikki lähtee. Enkä tarkoita sitä että kyttäys olisi edes pääasiallinen sivutehtävä, vaan sitä, että kellot alkaa soimaan kun jotain outoa on tekeillä eikä sormi mene suuhun silloin syke syystä tai toisesta nousee vaan päätöksenteko- ja toimintakyky säilyvät.
Kun otetaan huomioon teknologia- ja -start-up -yritysten tarpeet, voi olla ihan turvallista arvioida että korostetun luotettavalle ja diskreetille siivoukselle sekä laitospalveluille on kysyntää ja markkinarakoa. Niinikään voisi kuvitella että Suomessa on maltillisia ja luotettavia, alemman koulutustason aikuisia joiden uranäkymät eivät ole enää kummoiset mutta jotka voisivat myydä nimenomaan vaaditut luonteenpiirteensä tällaiseen työhön ja hankkia ehkä enemmän kuin jossain muussa, tavanomaisessa työssä.
Työpaikkailmoituksessaan yritys kuitenkin lupaa vain kympin tunnilta. Se laittaa mietityttämään onkohan tässä sittenkään kyseessä oikea erityistason siivouspalvelu. Tämän lisäksi kolmas vähittäiskaupalle suunnattu palvelukonsepti saa jo pidättämään hengitystään. Tätäkö tämä nyt olikin. Paljon hypeä, vähän erikoispalvelua? Kaupanalalla on erikoisia kokeiluja nimittäin nähty ennenkin. Eräässä vaiheessa kauppasektori olisi itse lähtenyt yhdistämään vartijaa ja kassaneitiä.
Todellinen hybridi, jonka toteutumisessa olisi ainakin se hyvä puoli ettei kassaneidin tarvitse olla koko ajan antamassa pikkareihin tunkevalle väijylle pakkeja ja toisaalta, väijyn ei tarvitse sitten illalla yksin viillellä ranteitaan. Kaupanalan seksuaalisahdistelut vähenisivät kummasti. Mutta vakavasti puhuen ja empirialla perustellen kyllä niiltä irtoaa! Jopa ilman väkivaltaa (ja jos ei, niin sitten isommat tuopit!)
Mutta takaisin asiaan!
Turvamyyjä se vasta onkin melkoinen pseudovartija. Pienempi palkka kuin vartijalla, ei vartijan vk-välineitä, ei vartijakorttia, ei asemaa ja tehtävää ilmaisevaa apinannahkaa päällä, mutta silti sosiaalinen (ja ekonominen; se palkka) paine puuttua niihin tilanteisiin joihin vartijakin puuttuu. No okei, ei kiinniottoja mutta eihän kiinniotto ole vartijallekaan velvollisuus vaan ihan lain kirjaimen mukaan oikeus johon ei ole mitään velvollisuutta ryhtyä. Toisaalta taas kaupan henkilökunta tekee kiinniottoja itsekin - minkähänlaisen mainoksen turvamyyjä itsestään ja yrityksestään antaa jos vakkarit tekevät sen kiinnioton ilman häntä.
Voi olla, että vähittäiskaupan palveluksessa turvasiivoojastakin kuoriutuu tällainen epäpyhä crossbreed - ja silloin ollaan jo kaukana oikeasta turvallisuudesta. Silloin lähestytään turvattomuutta. Tällöin kyseessä on ihan aito ja alkuperäinen, luuloteltu vartiointitehtävä - ja ilman vartioimisliikelupaa (jota Turvasiivous Oy:llä ei kuitenkaan tuoreimman listan mukaan ole, olettaen etteivät he käytä jotain bulvaania - mutta silloin myös sopimus pitää kirjoittaa bulvaanin kanssa...) voidaan lipsahtaa luvanvaraiselle alueelle joka on jo rikos.
Ai niin, mainoksen mukaan turvasiivoojia markkinoidaan erittäin luotettavina yksilöinä, ja takeena on Suomen kansalaisuus. Tsaijai, kyllä tämä on nyt taas kova pala ulkomaalaisten etuja ajavalle, suomalaisten verorahoilla kustannetulle virastolle. On turvallista arvioida ettei toiminta jatkukaan tässä muodossaan (esim. ilman vartioimisliikelupaa, mainostaen vain suomalaisia työntekijöitä) kovin kauaa.
Johanna Vehkoo manittu, taas.
Sanoinpahan vain!
(tällä kertaa) Hänet siis mainittiin kuuntelemassani Aristoteleen kantapää -radio-ohjelmassa. Vehkoo nostetaan alati esille journalistien toimesta koska nainen kirjoittaa journalisteista, ja kukapa nyt ei mielellään puhuisi itsestään (edes välillisesti - tämä on ainakin oma, yksisilmäinen tulkintani ilmiöstä). Mutta Pasi Heikura otti asian esille sukkelassa kontekstissa:
"Johanna Vehkoon tuoreesta kirjasta Painokoneet seis! Kertomuksia uuden ajan journalismista muistetaan aina lainata että Suomessa on eniten toimittajia väkilukuun suhteutettuna. Vaikka toimittajia siis on paljon, välillä tuntuu, että asiansa osaavista toimittajista on suorastaan puute.
Pasi osuu naulan kärkeen! Tästä asiasta on vaikea olla eri mieltä. Otetaanpa taas yksi esimerkki journalistisesta tasokkuudesta ( Kaleva, mikäpä muukaan):
"Tulkintaohjeiden tarkoituksena on helpottaa poliisia tekemään rajanvetoa siitä, syyllistyykö esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevä nettikirjoittelija vaikkapa uskonrauhan rikkomiseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan vai onko kirjoittelu sananvapauden nimissä sallittua provosointia ja kärjistämistä.
siis WTF (eikä kysymysmerkkiä vaan huutomerkki)
Kalevan ja Hyysärin ero on siinä, että Hyysärissä on toisinaan myös hyviä juttuja. Sensijaan, Kalevassa... no Kalevan taso aikalailla manifestoituu tuohon lainaukseen.
Eli siis maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevä nettikirjoittelija kategorisesti joko rikkoo jotain rauhaa / kiihoittaa joitain ryhmiä joitain muita ryhmiä vastaan tai vaihtoehtoisesti syyllistyy sananvapauden nimissä salliittuun kärjistämiseen.
Maahanmuuttopolitiikkaa ei voi tämän tulkinnan mukaan kritisoida syyllistymättä jompaan kumpaan tekoon?
Tämä on melkoinen freudilainen lipsahdus Kalevan toimittajalta. Koska en voi uskoa Kalevan virallisesti olevan sitä mieltä ettei maahanmuutto- / -politiikka- -kritiikkiä voisi esittää lokeroitumatta automaattisesti jompaan kumpaan kategoriaan.
Mutta eteenpäin!
Aristoteleen kantapäässä nostettiin esiin myös toinen journalismin tutkija, joka on vertaillut Suomen ja Ruotsin urheilujournalismia omien sanojensa mukaan sekä laadullisesti että määrällisesti massiivisen lähdeaineiston valossa, ja hän totesi haastattelussa että ruotsalainen journalismi on edistyneempää kuin suomalainen. Erityisesti hän teroitti narratiivista, tutkivaa journalismia. Sellainen on Suomessa miltei, ehkä jopa kokonaan non-existent.
Olen tästäkin aivan samaa mieltä. Suomessa journalistit haluavat olla mielipidevaikuttajia ja heillä on poliittinen agenda (kuten Jämsän Seudun neiti Ilkka Palmu kertoi ihan vasta tässä). He korvaavat sen, mitä heidän pitäisi tehdä sillä mitä heidän ei pitäisi.
Ja juuri siksi pidän enemmän ulkomaisesta journalismista. Wired on hyvä, narratiivisen aikakauslehtijournalismin ikoni!
Ja loppuun narratiivista hylsyjenlennätysjournalismia: War is Boring.
Lukekaa.
Kuinka rikollisia tehdään?
Vastaus:
Sitä mikä kaupunki on kullakin viikolla Suomen the rasistisin paikka, jännitetään mediaa seuraavien keskuudessa hilpeydensekaisin tuntein. Joskus useampikin kaupunki saa samanaikaisesti jaetun ensimäisen sijan. Sijoitushan riippuu ihan siitä miten media kaupungin tapahtumia tulkitsee, ei niinkään siitä mitä siellä oikeasti tapahtuu. Otetaan nyt vaikka Lieksa, mutta ei siitä sen enempää.
Joten, helpottaakseni penaalien työtä laadin Anacondan oman listan Suomen rasistisimmasta kaupungista. Jaetulle ensimmäiselle sijalle pääsevät (aakkosjärjestyksessä) seuraavat kaupungit.
Akaa, Alajärvi, Alavus, Espoo, Forssa, Haapajärvi, Haapavesi, Hamina, Hanko, Harjavalta, Heinola, Helsinki,
Huittinen, Hyvinkää, Hämeenlinna, Iisalmi, Ikaalinen, Imatra, Joensuu, Juankoski, Jyväskylä, Jämsä,Järvenpää,
Kaarina, Kajaani Kalajoki, Kankaanpää, Kannus, Karkkila, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava,Kauniainen, Kemi,
Kemijärvi, Kerava, Keuruu, Kitee, Kiuruvesi, Kokemäki, Kokkola, Kotka, Kouvola, Kristiinankaupunki, Kuhmo, Kuopio,
Kurikka, Kuusamo, Lahti, Laitila, Lappeenranta, Lapua, Lieksa, Lohja, Loimaa, Loviisa, Länsi-Turunmaa,
Maarianhamina, Mikkeli, Mänttä-Vilppula, Naantali, Nilsiä, Nivala, Nokia, Nurmes, Närpiö, Orimattila, Orivesi,
Oulainen, Oulu, Outokumpu, Paimio, Parkano, Pieksämäki, Pietarsaari, Pori, Porvoo, Pudasjärvi, Pyhäjärvi, Raahe,
Raasepori, Raisio, Rauma, Riihimäki, Rovaniemi, Saarijärvi, Salo, Sastamala, Savonlinna, Seinäjoki, Somero,
Suonenjoki, Tampere, Tornio, Turku, Ulvila, Uusikaarlepyy, Uusikaupunki,Vaasa, Valkeakoski, Vantaa, Varkaus,
[ohje listan tulkintaan: boldauksilla ei ole mitään merkitystä, vuodatus-alusta päätti niistä itseohjautuvasti]
Tämän listan avulla penaalin ei tarvitse kytätä poliisitiedotteita siitä missä kantasuomalainen on puolustautunut vähemmistön epätoivotuimmilta lähestymisyrityksiltä (esim. väkisinmakuuammunnalta) leimatakseen kaupungin rasistiseksi, vaan siinä berliininmunkin ja salapiilopullosta otetun huikan välissä voi osoittaa ruutua vaikka mustekynän päällä ja valita osumakohdasta kaupungin jonka leimaa aina kerrallaan Suomen rasistisimmaksi kaupungiksi.
Kyllä siitä aina hyvä artikkeli syntyy, joten lonkalta vaan! Aiheeksi käy esimerkiksi jokin liikuttava tarina esimerkiksi siitä kuinka Kustavilaisessa raitiotievaunussa pikkuinen musta tyttö joutui ison valkoisen, kaljun ja humaltuneen mutta työttömän perussuomalaisen miehen nurin tönäisemäksi, ja joutuessaan supersankaritar (a.k.a. Green Avenger) Paloma Hannosen poistamaksi ("heitin hiuksista vittuun, en kuitenkaan käyttänyt voimaa") sivistyksen ja demokratian vihollinen numero yksi huusi perään että Suomi on vielä maailmanmestari! Loppuun kannattaa mainita sen, ettei tapauksella löytynytkään silminnäkijöitä olevan yksinkertaisesti konkreettinen todiste paikkakunnan mutta erityisesti siellä asuvien ihmisten silmittömästä muukalaisvihasta!
Ja sitten seuraavana päivänä muuttaa tekstiin vain kaupungin nimen esimerkiksi Pärnäväksi ja vaikka raitiotievaunun metroksi. Paloma Hannosen sijasta voi vaihtelun vuoksi toisinaan käyttää vaikka aikamiespoika-Pekko Sauria.
Miksi penaalit tarvitsevat tällaista apua?
Puhtaasta kyvyttömyydestä. Kirjoitin aiemmin siitä kuinka Johanna Vehkoo julistaa maailman, ja Suomen siinä sivussa, tarvitsevan informaatiotulvasta selvitäkseen lisää "ammattitaitoisia" penaaleja "tulkitsemaan" informaatiota.
" Rattijuoppojen määrä liikenteessä kääntyi laskuun tänä vuonna. Liikkuvan poliisin mukaan 0,02 prosentin lasku rattijuoppojen määrässä on selkeä parannus aiempiin vuosiin.
Tänä vuonna rattijuoppojen määrä liikennevirrassa oli 0,12 prosenttia, kun se vuosina 2004 - 2010 on ollut 0,14 - 0,16 prosenttia tutkituista.
Ei kiitos, olkaa ystävällisiä älkääkä tulkitko minulle enää yhtään mitään. Jos tulkitsette, osaan kyllä itsekin ulos vakiintuneen median parista. Mutta esittäisin penaaleille pari kysymystä:
1) Hävettääkö?
2) Ihmettelettekö miksi teille nauretaan?
3) Ihmettelettekö miksi yhä pienemmälle joukolle teikäläisiä on töitä vaikka sisällöntuotannon (/ a.k.a. informaation) kulutus vain kasvaa?
ps. Kustavi ei ole kaupunki mutta on mielenkiintoista huomata että Suomessa on eniten K -kirjaimella alkavia kaupunginnimiä.
Sairas, Uusi Suomi: Räsänen tunnusti että raiskausilmoitusongelma on suomalaisten naisten vika: ”Ilmoitetaan liian herkästi”
Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) tunnustaa, ettei ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten yliedustusta suomalaisissa raiskaustilastoissa ole tutkittu kovin tarkkaan, eikä hänen mukaansa pidäkään koska sieltä saattaa paljastua ikäviä faktoja jotka asettavan median, vasemmiston, vihervasemmiston, vihreät, vihreän vihervasemmiston ja mustan vihervasemmiston sekä Eva Biaudetin huonoon valoon.
Räsänen toimitti vastauksen perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immoselle tiistaina. Immonen kysyi, miten hallitus aikoo reagoida asiaan.
- Poliisi on havainnut ulkomaalaisten suhteellisen korkean osuuden esimerkiksi raiskausrikosten mahdollisina tekijöinä. Tutkimuksia tämän ilmiön syistä ei ole tehty, Räsänen aloittaa, ja lopettaa ettei pidäkään tehdä.
Sisäministeri kuitenkin huomauttaa, että ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten osuus Suomessa asuvista 15-45-vuotiaista miehistä on suurempi kuin muissa väestöryhmissä.
- Kuitenkin myös tässä ikäryhmässä ulkomaalaisten osuus raiskausrikoksista on huomattavan korkea, Räsänen toteaa vastauksessaan.
Hän uskoo, että ulkomaalaisten tekemät raiskaukset tulevat helpommin poliisin tietoon, koska suomalaiset naiset ovat pohjimmiltaan rasisteja, eivätkä ilmoita siitä niin herkästi jos heidän kanssaan samaan kantaväestöön kuuluva mies sattuisikin vähän pökkäämään ilman lupaa.
Ratkaisuksi ongelmaan Päivi Räsänen kertoo suomalaisia naisia sairaaseen, uuteen Suomeen kotouttavan koulutuksen, jossa painotetaan maahanmuuttajan seksuaalista määräämisoikeutta.
- Jotta raiskausrikosilmoituksia voitaisiin ennaltaehkäistä, olisi tiedettävä mikä tai mitkä syyt ovat vaikuttaneet teon ilmoittamiseen poliisille, Räsänen vastaa Immoselle.
Ministeri vetoaa hallitusohjelman kohtiin, joilla ulkomaalaisista tehtyjä raiskausrikosilmoituksia pyritään estämään ennalta, esimerkiksi juuri tarjoamalla suomalaisille naisille kotouttamiskoulutusta. Myös eri hallinnonalojen virkamiehet, ja erityisesti -naiset, sekä median edustajat saavat jatkossa koulutusta maahanmuuttajien aiheuttamien ongelmien vähättelystä ja vastavuoroisesti kantaväestön ongelmien korostamisesta, Räsänen linjaa.
Vain muutaman päivän tauon jälkeen klikkasin jälleen, tapani mukaan, mediaseurantaan ja huh huh mitä tuubaa silmille virtasi. Melkoinen saturaatio mokua ja puhdasta kohinaa. Äänillä on erilaisia värejä, joten kutsuttakoon tätä median mokukohinaa tästä eteenpäin nimellä black noise.
Ensisijaisesti, yksittäisten äänettömien "aih" ja "voih" huokausten ohessa, hätkähdin melkoisella lohkolla vyörytettävää kokonaisvaltaista mokua, eli siis tiivistettynä: Rasisimi on lisääntynyt, ja tämä on siis synonyymi maahanmuuttokriittisyyden ja "maahanmuuton vastustamisen" (mitä sekin sitten on kautta ja tai tarkoittaa) lisääntymiselle, eikä niin saisi olla koska se on väärin. Yksinkertaistettuna, maahanmuutokriittisyys ja "maahnamuuton vastustaminen" on rasismia, joka on siis väärin. Maahanmuuttomyönteisyys on ainoa oikeamielinen oppi, eikä "maahanmuuttoa saa vastustaa" (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan).
Väärin! Maahanmuuttokriittisyydessä ei ole mitään väärää. Se on poliittinen ajatus ja agenda siinä missä mikä tahansa muu sisäpoliittinen ajatus ja agenda. Maahanmuutosta voidaan olla eri mieliä, eli eri mieltä, mutta on ehdottoman tärkeää huomata että tässä(kin) kysymyksessä pitää hyväksyä moniääninen keskustelu.
Suomalainen suvaitsevaisuus on kuitenkin sitä ettei suvata eriäviä mielipiteitä eikä lähdetä keskustelemaan niistä asia argumentein, vaan tykiteään yksinkertaistaen ja niputtaen (asiayhteydestään täysin irroittamatta lainattuna):
" Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastustetaan Suomessa yhä avoimemmin. Helsingissä järjestetyssä seminaarissa todettiin, että asenneilmapiiri on koventunut ja maahanmuuttajat kokevat arjessaan suvaitsemattomuutta entistä enemmän. Vihapuheet kohdistuvat myös maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin.
Rasismilla ja maahanmuuttokriittisyydellä, jopa sillä vastustamisella on keskenään tekemistä vain hyvin marginaalisesti. Edellä kuvattu niputtaminen on aihepiirin banalisointia ja moniäänisyyden tukkimista. Rasismivalttia käyttämällä yritetään vaientaa perustuslain suojaama mielipiteiden, arvojen ja asenteiden välinen poliittinen kilpailu.
Median black noise -kohinalle on tyypillistä
-
epätäsmällisyys
-
yliyksinkertaistaminen
-
asoiden ja käsitteiden tarkoituksellinen sekoittaminen
-
lähtökohtaisesti epäpoliittisten (")uutisten(") politisoiminen jota seuraa puolueellisuus (huom, ei poliittinen puolueellisuus vaan absoluuttinen puolueellisuus)
-
subjektiivisten kokemusten pakkosyöttäminen, ylikorostaminen ja asiayhteyden hataruus
-
subjektiivisten kokemusten keksiminen (=kaupunkitarinat)
-
absoluuttisuus (johon jo viittasinkin, eli että "jos et ole puolellamme olet meitä vastaan")
Lyhyesti lukemisen arvoista mediakohinaa:
ja
Vielä tähän loppuun oikein herkullinen pätkä listan ensimmäisestä (ensimmäinen listalta on ehkä parasta laatua, suorastaan ikoninen black noise):
"Viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan viharikosten määrä olisi laskenut maassamme 15 prosenttia viime vuonna. Laskua voisi pitää huomattavana ja jopa ilahduttavana kehityksenä, jos siihen voisi uskoa aukottomasti.
Niin. Kun uutisointia seuraa silmät auki ja ymmärrys tallella, ei voi välttyä huomaamasta että kyseessä on nimenomaan uskon asia. Kun uskomme että rasismi lisääntyy, usko toteuttaa lopulta itseään. Eli, kun uskomme rasismin lisääntyvän, se lisääntyy meidän subjektiivisessa kokemuksessamme.
Samoin, kun uskomme että kaikki vähemmistöihin kohdistuvat rikokset ovat rasistisia (myös ne, jotka tekee uhrin omaan tai toiseen vähemmistöryhmään kuuluva henkilö, ja ne joissa todellisuudessa ei ole mitään rasistista tai muuta vähemmistöön käyvää motiivia vaan uhriksi olisi voinut samoin edellytyksin joutua myös enemmistön edustaja), tulee niistä kaikista rasistisia meidän subjektiivisessa kokemuksessamme.
Edelleen, kun uskomme että rasistiset rikokset merkittävästi lisääntyvät, ne lisääntyvät. Ja, kun uskomme maahanmuuttokriittisyyden olevan rasismia, siitä tulee rasismia meidän subjektiivisessa kokemuksessamme.
Mediakohinalla, black noise'lla on siis melkoinen voima. Alamme uskoa asioihin joihin haluamme uskoa, tai joihin meidät manipuloidaan uskomaan. Totuudella ei niinkään ole enää merkitystä.
Toivottavasti tämän propagandan vaikutus ei kuitenkaan ole niin laaja kuin uutisoinnin laajuudesta voisi pelätä.
....
Erityismaininnan ansaitsee täydellisen ääliön itsestään tehnyt Päivä Räsänen. Pelkäsin pahoin jo häntä valittaessa että nyt on tehty hirvittävin virhe sitten Hölmlundin tultua valituksi, ja alkaa näyttää että pelkoni on käymässä toteen. Päivi (huom, lääkärisnainen ja kaikkea!) on sitä mieltä että ulkomaalaisten vääristyneitä raiskaustilastoja korostaa, että tuntemattomien ihmisten raiskauksista ilmoitellaan helpommin kuin tuttujen. Lienee kiistatonta että on kahdenlaisia raiskauksia; tuttujen ja tuntemattomien kesken, ja että näistä jälkimmäiset ilmoitetaan herkemmin viranomaiselle.
Näin ollen, Räsäsen näkemys tiivistettynä, oli se, että molemmat ryhmät raiskaavat yhtä paljon mutta ulkomaalaiset eivät raiskaa tuttujaan vaan tuntemattomia ja tulevat siksi vasikoiduiksi, kun taas kantaväestöläiset raiskaavat pääsääntöisesti vain tuttujaan eivätkä siksi tule vasikoiduiksi vaikka molemmissa tendenssi on(?) todellisten numeroiden valossa sama.
Räsäsen täydellisyyttä hipova aivopieru (joka, myönnetään, ei ole Päivin omaa keksintöä - tod näk saneltu krisuille joltain major hallituskumppanilta noin niinkuin hallitusrauhan kyljessä - toisaalta ottaen huomioon Räsäsen kognitiivisen tason tämä ei ole aivan varmaa.) lakaisee maton alle sen faktan että myös vähemmistöyhteisöissä raiskataan tuttuja ihmisiä, joita samalla logiikalla ei sitten ilmoiteta eteenpäin - jolloin tilastovääristymää ei pääsekään syntymään kun ilmoittamatta jääneet raiskaukset vähemmistöjen perhe-/tuttavapiireissä normalisoi tilastot. Mutta JHa ampuikin jo tämän vinoutuneen logiikan alas erittäin hyvin tässä kirjoituksessaan.
|
